The person I like... Noh, ainoa joka mulla tulee mieleen, on mun 'kesäromanssi'.. :D Kutsutaan sitä nyt vaikkapa Mikoksi. Mä en halua käyttää sen oikeeta nimeä, kun se tosiaan oli vaan sellainen parin viikonlopun juttu.
Kuitenkin, tää jätkä on siis sellainen hieman mua pidempi ja vuoden vanhempi tyyppi, joka on itseasiassa tällä hetkellä armeijassa. Me tavattiin ihan normaalisti baarissa (kiitos erään mun ystävän, joka repi mut juttelmaan sille) ja meillä olikin aika hauskaa. Kuten mä olen jo maininnut, mä tykkään jätkistä jotka on humoristisia ja muutenkin mukavia ja Mikko kyllä oli. Me heitettiin koko ilta läppää ties mistä... Kukkapenkissä istumisesta, siitä kuinka hevoset on kuulemma pelottavia, armeijasta ja ties mistä muusta. :) Se myös 'kiusas' mua.. :DD Siis esimerkiksi kun mulla tuli yhdessä vaiheessa iltaa tosi kuuma ja mun posket punottti tosi paljon niin se naureskeli sitä, että "Minua vaan aattelet ja heti punastut"... :DD Lisäksi Mikko oli ihan älyttömän hyvännäkönen. :DD Oikeesti se oli varmaan seksikkäin jätkä joka mulle on koskaan jutellu.
Mutta se mikä loppujen lopuksi sai mut ihastumaan Mikkoon, oli se sen hymy... Mä en sen ensitapaamisen jälkeen aatellu kahteen viikkoon muuta kuin sitä sen uskomattoman ihanaa hymyä. Se on tosi hankala selittää, mikä siinä oli niin uskomatonta, mutta kertakaikkiaan mä en oo koskaan edes huomioinu kenenkään muun ihmisen hymyä sillä tavalla (Ehkä osasyy oli se, että illan päätteeksi mä sain suudelman juuri niiltä nimenomaisilta huulilta.... :DD).
Viimesimmällä kerralla kun me nähtiin niin keskustelu kävi vähän vakavemmaksi. Mikko mm. totesi, että mun kannattais unohtaa se. Se kun on kummiskin vuoden armeijassa. Ja muutenkin se koitti kovasti vakuutella, että mun kannattais unohtaa se. Ja kyllä mä toivoisin että se oiskin niin helppoa. Se kyllä vaikutti musta vähän oudolta, mitä se mulle sanoi, joten mä kerroin että se voi sanoo mulle suoraa, jos mä en sitä kiinnosta. Asia ei kuulemma ollut todellakaan siitä kiinni.
Joka tapauksessa mä en ole sen jälkeen soitellut sille. En oo oikeen ehtinyt koulun takia. Mutta mä ajattelin, että kirjoitusten jälkeen otan siihen vielä kerran yhteyttä ja pyydän, että me voitais tavata. Sen jälkeen mä en enää soita sille, vaan se saa ite ottaa yhteyttä muhun.
Mä en vaan voi lakata ajattelemasta sitä viimestä asiaa mitä se sano mulle: "Jos sä haluat, niin voidaan me oikeesti kattoo, miten tää meidän juttu toimis"... Mä en sinänsä edes haluais seurustella, mutta pakko myöntää, että jos Mikko mua pyytäis sen tyttökaveriksi, niin en mä varmaan pystyis kieltäytymään...
 |
| Pöllitty täältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti